MARKKUS. Kovinpa täällä on mässäilty, kuningas ja kuninkaantytär ovat jo kolme kuukautta olleet matkoilla. Silmäni ovat niin sameat, että jos karannut tallipoika astuisi nostosillan yli taluttaen kateissa ollutta kuningatarta, niin näkisin yhtä haavaa kaksi kuningatarta, ja jos minun täytyisi livistää niiden kahden välistä, niin lentäisin varmaan korkean kuningattaren korkeaan syliin.
TALLIMESTARI. Näethän sitte kaksi viinileiliäkin, onni sinulla.
MARKKUS. Hyvä olisi sinullekin, jos kuningas näkisi rahan kahtena, kun hänelle tiliä teet niistä kultasäkeistä.
TALLIMESTARI. Sinä käyt kiusalliseksi, lopeta jo!
MARKKUS. Pelin lopetan minä myös, kas noin. Tuossa viimeinen riikintaalarini! En viitsi enään. Hai, romansehel soittakaa!
(Kulkee mustalaisten luo.)
MUSTA-MIRJA. Herra tallimestari!
TALLIMESTARI. Musta-Mirja, sinä täällä?
MUSTA-MIRJA. Niin.
TALLIMESTARI. Olenhan kieltänyt sinua liikkumasta linnassa ja sen ympäristössä.