TALLIMESTARI.
Menen, ylväs ootte, (Menee linnaan, itsekseen:) mut tietäköön sen hiisi, kuinka kauvan.
MUSTA-MIRJA. Sydänkäpyseni, ilosilmäseni.
TUHKIMO. Mirja, Mirja, varo askeleitasi, näitkö, kenen kanssa äsken puhuin.
MUSTA-MIRJA. Kuulin koko puheenne. Varo sitä miestä kuin ruttoa! Ilosilmäseni, et tunne vielä maailmaa, imarra, matele, kiellä oma itsesi, viekkaus viekkautta vastaan, muuten joudut alikynteen. Muistatko, mitä ennustin!?
TUHKIMO. Mirja, ennustuksesi on osaksi toteen käynyt.
MUSTA-MIRJA. Sydänkäpyseni, sivumennen, onko sinulla rahaa, en ole syönyt sitten kuin eilen.
TUHKIMO. (Antaa rahaa). Tässä. Niin, ennustuksessa ei ollut loppua.
MUSTA-MIRJA. Luojalla on lykyn avaimet ja elämän langat. Mutta elämäsi aamun hämärän salaisuuden minä tiedän.
TUHKIMO. Hämärältä on minusta lapsuuteni tuntunut, hämärältä kuin metsä kuutamossa.