TUHKIMO. Tätä en kauvemmin kestä.
ÄITI. Ja sitte toin minä hänen hiilihevosensa, joita hän lapsena leikkeli, muuta en kiukaalta pelastanut.
TUHKIMO. (Liikutuksissaan). Äiti!
ANNIKKA. Ei se olekkaan kuningas.
TUHKIMO. Äiti, äiti, olettehan sentään äiti minulle?
ÄITI. Siunaa ja varjele, Tuhkimo!
ANNIKKA. Ja kultatakissa, kuinka sinulla on korea puku.
(Tunnustelee takkia, Tuhkimo kättelee kaikkia.)
ÄITI. Ja me kun luulimme sinua itsekseen kuninkaaksi.
TUHKIMO. Vai mökki on palanut, no, vanhan sijalle rakennetaan uusi ja uhkeampi.