Ma seison keskellä tietä sädekylvyssä auringon, käy voiman humaus ja rinnan täyttää, ma kauvas katson, huuruilta nyt pilvilinnat näyttää, ja valkoiset vainiot aalloissa käyvät, kuin ruskean kyntäjän käynti mulla on.
3.
(Kaupunkilaiskuva).
Nyt rinteillä keinut kiikkuu, ei vapaata naurua kukaan nyt kiellä, kas kansaa kuhisee poppelitiellä, ja lahdella pursia kiikkuu.
Ja laiva se möljältä jurraa,
limot laidoill' on, lippuja, liinoja liehuu,
ja vallaton vaahto se keulassa kiehuu,
soi kannella torvet, hurraa!
Käy lehtimajoissa kuiske,
ja riemusta raikuu raunion holvi,
soi laulu ja tahdissa tempovi polvi,
ja kuuluvi hameen huiske.
Mut mäellä kiertää leilit,
ja kiiltävät kääsit ne sannalla pyörii,
pst, korkkia lentää, ja viinurit hyörii,
kun paukkuu pallot ja keitit.
Nyt renki on kirjoissa herran,
ja sällikin liikkuu kuin porvari aivan,
hän unhotti hetkessä viikkoisen vaivan
ja hihkuu nyt hiivassa kerran.
Ja pikkiset piijat ne töytää,
vyöt, sulat ja kirjatut nauhat ne viippuu,
ja karttuunihameet poimuissa riippuu,
kai kaikki ne lykkynsä löytää.
Sillä monell' on kukka ja kulta. —
Kas lautalla kokko jo loimuu ja paukkuu,
tulisoihtuja sinkuu, ja koirat haukkuu,
ja rannall' on kahvitulta.