Mut mestari nurmella nukkuu,
ja muori se ruohikon liinalla peittää,
lapsjoukko lastuja liekkihin heittää,
ja käki se kuusessa kukkuu.
Se kukkuu luonnolle rauhaa, se kukkuu toiveita karuhun pintaan, se kukkuu iloja ihmisten rintaan, ja elämä juhlii ja pauhaa.
4.
Ma tahtoisin tuonne, miss' elämä soi, ja joukot niin hassusti karkeloi, ma tahtoisin itseni sälliksi luulla ja tahtoisin laulaa, en kuulla.
Ma heittäisin muokatut tavat pois,
ja hetkeksi hehkua sieluni jois,
ma heittäisin valheen sen hienon ja kieron
ja kisaisin maantiellä mieron.
Mut tiedän, ois nauruni onttoa vain, ja huonoksi huomaisin, mitä mä hain, näin kaukaa kun katson, niin maalata saatan, en taivasta maalaa vaan maata…
5.
Kas pursi lahdelle laskettaa, sitä ohjasi poika nuori, hän katseli silmihin neitoaan, ja vankka oli käsi ja ruori.
Mies nuorille vyötäille kätensä vei
ja kuiskutti pursipuulta,
se poika ja pursi ja lempensä nuori
pois liitivät myötäistä tuulta.
Ma rannikkopolulta pakenen pois, niin, liitäkää lemmessä siellä! Oli mullakin lempi mut hukkasin hullu sen elämän turhuuden tiellä.