6.
Elämän malja maista pohjaan kerran, kun suuri hetki kutsuu suureen juhlaan, kun elämä niin rikkaan runsahasti paraita lahjojansa tuhlaa!
Nauti, naura joka kiitävä hetki,
iloitse, juovu elon kyllyydestä,
anna paraasi elon jumalille,
laula syvästä sydämmestä!
Iloitse nuorna hetket hekumoiden, elämän viinapuusta sauvas vuole, otsalla onni vaikka ostettukin hymyillen pala, sammu, kuole! —
7.
Ästun valkeaan kaupunkiin, kaikkein porteilla limot loistaa, kotiportill' on tyhjä paikka. Muistan kuusen, se seisoi siin', koska isäni kirstu vietiin mustaan kuoleman kaupunkiin.
8.
Unelmien laihossa, satujen tarhassa taivaalta korret kastetta joi, sinisten kukkien tuoksuja kantain muiston tuuli se laihossa soi.
Keltaiset korret, kultaiset tähkät
toistensa sylissä heilimöi,
kirkkaaksi täytteeksi tähkät taittui,
viikate välkkyi ja sirppi löi.
Nälkäiset silmät, kalpeat kasvot unelmien tarhaan tuijottaa, onnensa osaa kaikki ne oottaa, eikä ne kaikki osaansa saa.