Sinuss' on aina ollut jotain tyhjän liikaa, turhuuden tarulla sen huusit aina julki. Itseäs suurempana mainees kulki, kun kuljit taiteellisen toimetonna… Sä suuren ruumiis pienen sielun kätket luupanssariin kuin raskas kilpikonna.
Itkupaju.
Sä oot kuin vilunarka itkupaju, se joka vuosi määräaikaan lehtii, ja lehdet lihoo peittäin koko puun, niin että tuskin kukkia se ehtii.
Kapakkanero.
Män estetikko on, niin aateveljet väittää, ja omaa "herkullisen", hienostuneen aistin. En koskaan ole kuullut hänen aatelmistaan, mut tiedän, paremmin hän tutkii ruokalistaa kuin Brandes, vaikk' ei aina tiedä mitä söisi, ja vihdoin, niinkuin runokirjaa repelöisi, hän tilattuaan leikkaa nerokkaasti paistin.
Viekas mies.
Hän viekas on, myös viisas mielestänsä, hän sepusti jo kolmet näytelmänsä, ei niillä maassa muka ole vertaa, lie viekas, koska yleisömme toiveetkin tuo peijakas jo petti kolme kertaa.
Runoa pyytävälle.
Sä pyysit mun itsestäs laatimaan runokompaa, sa maitokuono, jos tekisin niinkuin pyydetään, tulis kommasta pitkä ja huono.
Runoräätälit.