Nukkuva kaupunki.
Ma lasna kauvan katsoin vuorias, niin suurilta myös ihmiseskin näytti, nyt miesnä vuorelta sua hetken katsoin, näin kääpiös — ne tuskin tuuman täytti.
Veli Markkus.
Oi, veli Markkus Markkanen, miks on sun muotos murheinen? Sä moitit uutta kuosia ja luet vain virkavuosia, sun aivos kuluu, vuodet jää, on vatsas täysi, tyhjä pää, kun sull' on vihdoin paljon lampaita ja oma pappila, — ei sull' oo hampaita.
Tuhlari.
Joppi, sä tuhlari oot, sinä tuhlasit pois monet markat, kun kera ystävien kävi kiertäen kuohuvat sarkat. Joppi, sä tuhlari oot, myös sanoja tuhlasit illoin, yhtä et tuhlannut vain: järkeä, järkeä, oi, sitä sulla ei ollut milloin.
Khodjà.
Khodjà, sadun salskea poika näki kerran kaivossa kuun, sinne köyden hän laski ja kiskoi, niin unhoitti kaiken muun.
Khodjà lens seljällensä, tuli outoon hän ratkaisuun, kuun taivaalla huomas ja huusi: "minä taivaalle lennätin kuun!"
Vänrikki.