Paikka.
Tyhjä näyttämö. Hengetär valkeassa puvussa, koturnit jaloissa, puinen miekka kädessä. Ilveniekka nojaa pilaria vasten, pipolakki tiukuineen, kasvoilla naamari.
Hengetär.
Iloitse huone, taiteen esitarha, jo Suomen taide ensi sadon niittää, aamu on tullut, sumut soista nousee, ja suuret sillat meidät muihin liittää.
Ilveniekka.
On päästy ehkä ensi pälkähästä, "Virkistysmatkaan" "Silmänkääntäjästä." Tuusulan nummet kaikuu oivaa kieltä, mut Sysmässä kai ollaan eri mieltä, pieni on taide, suuri itseluulo, ja Seinen soittoon huono korvakuulo.
Hengetär.
Myös taiteen täytyy olla kansan juurta, vain siitä kasvaa kansallista, suurta.
Ilveniekka.
Suurelta taiteen temppelimme näyttää, kun vain ois jotain, mikä tyhjän täyttää, suurina meillä sanat holviin hukkuu, mut suuri taide, hm, se vielä nukkuu ullakon hämärässä seitin peittoon, ei vielä ponnahdellut heljään heittoon.