Tämä runo kuuluu tavallaan Kal. II Run. toiseen osaan (säk. 59-224; vrt. Krohn, l. c. siv. 403).
(Vrt. Knt. I: 215.)
Kalevalan III Runo.
33. Tantsuvirsi, kun uhmallaan lauletaan.
Ei oo teiän virsistähän,
ei teiän sanaisistahan,
ei oo laulut laaukkaita,
ei oo virret viisahia,
5 eik' oo muitenkaan mukaisat:
teill' on virret telkka-päitä;
mie kun laula'a alotan,
laulan päivät pääksekkäisin; (III: 7.)
laulan viikot vierekkäisin,
10 harvat käyvät nauramahan,
useammat itkemähän;
ei ne laula lapset kaikki, (III: 11, 290.)
pojat ei laula puoletkana, (III: 291.)
ei se tiiä yksikänä,
15 ymmärr' ei yheksänkänä, (III: 12.)
minun lapsen laulujani,
mekujain ei mielettömän;
ei iloo iloitsijoille,
ei remuu remuitsijoille,
20 ilo ilman istujille,
remu reunan-katsojille.
Toisinnuksia ja selityksiä: 33.
Lauletaan "uhmallaan" eli kiistaan sillä tavoin, että kun toinen heittää laulamasta, niin toinen ottaa kiinni ja edistää; sellaiset virret ovat sisällyksen puolesta konkkavirsiä, joissa laulajat toisiaan soimaavat.
Tois.: 8 laulan päivät päällekkäisin 12 ei lajua kaikki lapset
1-2 kl teiän virsis_tääse_ — sanaisis_taase_ = kirjakielen -sistansa; omituista on, että yksikön 3 pers. ja monikon 1-3 perss. suffiksit kuuluvat — suusanalla luettuina: .(h).(n) laulussa: … se (vrt. ed. Runo 20, Sel. 2, taulun loppuosa, Impf.).
6 telkka-pää = este, vastus; kun esim. häissä lauletaan, niin on tärkeä, että ees'laulaja koskettelee eri kohtia morsiusparin elämässä (vrt. selit. N:o 19), vaan jos ei ees'laulaja ole selvä, niin hän ainoastaan laulaa jonkun korvankuulolla saadun virren loppuun saakka, joten on vaikeaa milt'ei mahdotontakin eistää (= jatkaa) sellaista virttä; telkka-pää virsi = lyhyt virsi.