Lähtään langot laulamahan, vellokset vetelemähän, langot laulavat hyvästi, vellokset hyvin vetävät; 5 lyyähän käsi kätehen, (I: 21.) laulamakseen on hyviä, (I: 23.) lauletaan on laatuisasti, ve'etään virttä viisahasti, jottei ilmiset ivaisi, 10 eikä naurais' nuoret naiset; älkää te kyläiset naiset, älkää naiset naapuriset, älkää naiset naurakana, ilmiset ivehtikänä; 15 älkää ouoks' te otelka, älkää virheeksi ve'elkä, minun lapsen laulujani, hupeloisen huutojani; — laulaisin mie, taitaisin mie, 20 kuin ei ois kumma kuulijoista, ihme ilman istujista, seinän-vieren seisojista; kuin on ihme — istukohot! kuin on kumma — kuunnelkohot! 25 lapsen liioin laulujani, mun hupelon huutojani, pienen piipatuksiani, mekujani mielettömän; jos mie lapsi liioin laulan, (L: 549.) 30 paljon mieletön pakajan, hupeloinen äijä huuan, ei oo hullun kieltäjäistä, ankaran asettajaista, ken kieltäis' kylältä hullun, 35 asettais' ken armottoman, Jumalalt' on armot saisi, Luojalt' on hyvät sanomat; kiven all' on kieltäjäni, maan all' on asettajani, 40 kiven all' on kiinteästi, maan all' on ani syvässä; muill' on turvat, muill' on armot, muill' on turvaiset tuvassa, armoiset katoksen alla; 45 mull' on turva turpehessa, armo arkussa lepääpi, armo kirkon aian alla, mull' on tuulet turvanani, ahavaiset armonani.
Toisinnuksia ja selityksiä: 6.
Tois.:
15 älkää ouoksi otelko
26 hupeloisen huutojani
29 vaikk' mie lapsi liioin laulan
30 paljon mieletön mekuitsen
35 asettais' on armottoman
48 mun on tuulet turvanani.
1 lanko = sukulainen EK:ssa.
2 vello = veli; vellos = molemmat veljet, veljes.
3, 4 laulavat, vetävät kl laula'at, vetäätä.
5 koko se laulutapa, että käsikkäisin lauletaan on peräti tuntematon EK:ssa niinkuin Venäjän Karjalassakin; sitä vastoin on se ollut tapana ainakin Pohjois-Savossa ja ehkä muuallakin; — lyyähän = lyödähän.
6 laulamakseen = laulamaksemme; hyviä kl hyyvvi'i.
9 ilmiset = ihmiset.
20 Ensimäisessä säkeen-jalassa on kaksi kaksoisääntä, jotka laulussa kuuluvat: kuei ois…; ensimäisessä sanassa on siis triftongi. [Paraske kutsuu säkeen-jalkaa kanta-nimellä; "joka sanassa (= säkeessä) on neljä kantaa".]