Neitsy Madsen tuli lääkärin kanssa.
"Nyt on minun laitani huonosti, herra tohtori."
"Minä näen sen."
"Ja kohta olen mennyttä, eikö niin?"
"Kentiesi."
"Mutta minä olen vielä täydessä tunnossa, eikö niin?"
"Olette tietysti herra Blendenau. Se on onnellinen kohta teidän taudissanne, että hengen voimat eivät katoa."
"Siis otan minä teidät ja neitsyen todistajiksi, että olen täydessä tunnossa lahjoittaessani tälle ne 20,000:tta kruunua, jotka ovat täällä minun lompakossani. Minä nostin ne ostaakseni huomena itselleni maahuvilan, joka on kaupaksi; mutta minä saan itselleni paremman asumuksen."
Hän ojensi lompakon Dinalle. Tämä tarttui itkien hänen käteensä.
Neitsy Madsen puristi yhteen huuliansa ja näytti olevan hiukan pahalla mielellä.