"Kun olen kuollut, olkaatte hyvä, että lähetätte sähkösanoman sedälleni, herra tohtori. Hän on käytännöllinen mies, joka tulee järjestämään kaikki minun asiani. Minä toivon tulevani haudatuksi isänmaahani. Dina-neiti tuntee minun toivomukseni siinä suhteessa ja ne rahat, jotka olen lahjoittanut hänelle, ovat ai'otut minun hautani kunnossa pitämiseksi."
Taaskin uusi yskänpuuska, ankarampi kuin koskaan ennen.
"Te ette saa puhua niin paljon, herra Blendenau, se väsyttää teitä."
"En; eikä minulla nyt enää suurin olekkaan sanottavaa. Mutta maltas: neitsy Madsenin pitää saaman tuhatta kruunua sen vuoksi, että hän juoksi yöllä tyköäni ja teidän palkastanne, herra tohtori, tulee setäni pitämään huolta."
Hän vaipui väsyneenä takasin tuolille.
Dina kostutti hiukan hänen huuliansa viinillä ja vedellä.
"Kiitoksia. Minä olen kovin väsynyt. Minä luulen haluavani maata hiukan."
Hän ummisti silmänsä.
Lääkäri ja neitsy Madsen menivät varpaisillaan viereiseen huoneesen.
Dina asettausi nojatuolin taakse.
Hetki sen jälkeen avasi nuori mies silmänsä.