Luutnantin silmäys oli ivallisesti kiintynyt häneen.
Hän otti äkkiä korkin ja nokesi vakavalla kädellä parin paksuja viiksejä ja pienen leukaparran sulhonsa kasvoille.
Ylioppilas nukkui makeasti.
Luutnantti oli vetänyt kädestänsä hansikkaan voidaksensa polttaa korkkia.
Kun Alfhild'in piti antaa sen hänelle takaisin, näki hän tämän kantavan kihlasormusta.
Hän vavahti hiukan.
"Oletteko te kihloissa? Toivotan onnea!"
"Kiitoksia?"
"Miksi ette ole ennen kantanut sormustanne?"
"Senlaisia pikkukaluja ei kanneta aina kesälomilla, kun tahdotaan pitää hauskaa."