Soittajat alkoivat soittaa, parit kiiruhtivat tanssisaliin ja Alfhild liihoitteli taaskin luutnantin käsivarsilla, mutta hänen hymyilynsä oli heikompaa kuin ennen ja hänen silmäyksensä paljon kylmemmät.
Heti sen jälkeen kuului yleinen virskuminen.
Nuori herra Helleby oli herännyt ja tuli sisään tanssisaliin.
Hän luuli heidän nauravan sen vuoksi, että hän oli nukkunut ja meni huolimatta naurusta suorastaan Alfhild'in luokse, jonka luutnantti juuri oli vienyt paikallensa istumaan.
"Sallikaa, neiti, minun puhua pari sanaa teidän kanssanne."
"Onko se niin tärkeätä?"
"On, se on sangen tärkeätä," sanoi hän ja tarttui morsiamensa käsivarteen.
Hän johti hänet etehiseen.
"Tule, tehtaamme pieni kävelyretki pitkin puistokäytävää."
"Mitä sinä mietitkään? Tässäkö pakkasessa?"