"Siitä on kauan jo — viisi vuotta jo. Minä olin siihen aikaan pieni tyttönen, joka käveli vehreitä seppeleitä kaupalla."
Sairas kohoittihen vilkkaasti.
"Ah, nyt muistan. Te lauloitte minulle ja saitte kaksi kultarahaa, ja sen vuoksi olitte te niin onnellinen. Minä olin itse onnellinen teidän viattoman ilonne vuoksi."
Hän tapaili rintaansa ja hengähti syvään.
"Kuinka sentäänkin tuntuu virkistävältä hetkellä sellaisella kuin tämä saada mieleen johdetuksi rahtusta hyvää, jonka tässä maailmassa on tehnyt. Ilkeitä muistoja, jotka tunkevat päälle, on yltäkyllin."
Hän hymyili onnellisena kuin lapsi.
Nainen seisoi murheellisena pää kumarruksissa.
"Ja sitten tarjosin minä teille lasin viiniä — eikö niin? Sen muistan niin hyvin. Kas, onhan meillä tässä sherryä. Voimmehan siis tehdä niinkuin silloin."
Hän otti karafiinin vapisevaan käteensä ja kaatoi viiniä kristallilasiin.
Se kimalteli kuin sula kulta.