"Lyö minua kuinka paljon tahdot, mutta minä nain sittenkin. Huomenna menen pappilaan panemaan kuulutukseen."
Sidse juoksi huoneesensa ja kimmahutti oven jälkeensä kiinni.
Seuraavana aamuna meni Mads työhönsä niinkuin ainakin, eikä sanaakaan puheltu enää koko asiasta äidin ja pojan kesken.
* * * * *
Eräänä lauantaina kuukautta myöhemmin seisoi Sidse valmiina lähtemään ulos.
"Tulet kai kotia ehtooksi?" kysyi Mads. "Minä vietän häitä huomenna."
"Vai niin?" sanoi äiti ja ääni vavahteli hieman. "Minä en tule kotia muutamiin päiviin. Minun täytyy Kislemaglen kankurille. Hänen vaimonsa on sairas."
"Se oli ikävä. Luulin sinun tahtovan olla mukana pidoissa."
"Kyllähän te voitte pitää pitoja minuttakin," sanoi Sidse tarttuen käsikärryihinsä ja läksi.
Kun hän oli mennyt, juoksi Mads Stiinan luo, ja nyt alkoivat he laittaa tilaa ja tehdä muuttoa, sillä Stiina oli varakas tyttö, jolla oli sekä sänkyvaatteita että vähin muuta tavaraa, jotka hän oli koonnut palvelusaikanansa.