Kun yliopettajan rouvalle vihdoin tarjottiin n:o 7:tenä järjestyksessä, vapisi hän niin raivosta, että tuskin saattoi pitää kuppia kädessään.
Gunhild seisahtui tohtorin rouvan eteen kohteliaasti niiaten.
"Ei, Gunhild kulta," sanoi rouva alentuvaisen ystävällisesti, "tämä tee on liian väkevää minulle."
"Rouva ei ole sitten isä vainajansa, ruokakauppias Olsenin kaltainen.
Hän tahtoi aina niin väkevää — teetä."
Kaikki naiset saivat yskän ja purivat nenäliinoihinsa.
Gunhild liiti edelleen teetarjottimineen, säysynä ja nöyränä kuten aina.
Rikhard kävi kahdettatoista.
Hän oli kelpo poika koulussa, vaan raju hän oli ja äkäinen.
Aika lailla äkäinen.
Enimmästi hän raivostui, kun pojat nimittivät häntä Gunhildseniksi, sukkeluus, joka aina paljon huvitti yliopettajaa.