Gunhild tarjoeli teetä, mutta hänen silmänsä seurasivat yhä pormestaria.
Tämä oli kuten ainakin miellyttävä isäntä, mutta kaikki huomasivat että hän oli liian kalpea.
Hän teki varmaankin liiaksi työtä, mies parka.
Hänellä pitäisi olla enemmän apua konttorissa.
Musiikki alkoi soida.
Yliopettajan rouva ja apteekkarin rouva istuivat sohvassa ja katselivat tanssia.
Apteekkarin poika oli tullut kotia pääkaupungista vähän lepäämään lukujen jälkeen.
Hän oli juuri ollut koettamassa ja toisen kerran saanut repposet provisorintutkinnossa.
"Oh, kuinka kaunis poika Fritsistä on tullut," sanoi yliopettajan rouva. "Niin komea ja uljas. Se on veressä. Vertaa häntä vaan nuoreen Gunhildseniin eli Janseniin, elikkä miksi hän itseänsä nimittäneekään. Onhan hänkin saanut hyvän kouluopetuksen, vaan ei se ole se joka sen tekee."
Apteekkarin rouva pudisti surullisesti päätään.