Hän pani erään setelin hattuun.
"Ja nyt matkaan. Juokaa sampanjaani niin paljon kuin vaan haluttaa. Kenties se on viimeinen kerta," sanoi hän itsekseen ja pisti mennessään vähän jälkiruokaa lakkariinsa.
Sairas lapsi makasi silmät oveen kiinnitettynä.
Riemuloiste levisi hänen kasvoillensa, kun Fredrik astui sisään lippu kädessä.
"Oletko sinä Jumala?"
"En, poikaseni, minä olen vaan ihminen ja vieläpä hyvin huono ihminen. Mutta hyvä Jumala, näet, lähetti minut tänne ja sanoi: tuolla viereisessä talossa makaa pieni sairas poika. Anna hänelle tämä lippu minulta ja sano, että jos hän on oikein hyvä, niin pääsee hän kerta luokseni taivaasen."
"Onko taivaassa hauskaa?"
"Hyvin hauskaa. Siellä kulkevat kaikki pienet enkelipojat koko päivän juhlasaatossa käsissä punaisilla silkkilipuilla varustetut kultasaikat ja syövät kuorimanteleja ja ruukkurusinoita eivätkä juo muuta kuin samp…"
Hän pysähtyi hämillään, mutta keksi sanat nopeaneuvoisesti.
"Ja juovat vaan seltterivettä vattumehun kanssa."