"Ah, senhän minun piti tekemän. Anna minulle yksi viheriäisistä seppeleistäsi ja sitte annat sinä minulle suudelman päälliseksi."
Hän kosketti tyttöä leukaan ja painoi suudelman hänen puhtaille lapsenhuulillensa.
Sitte otti hän seppeleen vasusta ja työnsi tytön varovaisesti ulos ovesta.
Tyttö horjui ales huumautuneena ilosta, viinistä ja ensimäisestä suutelosta, pieni, laiha kätensä suonenvedon tapaisesti kouristaen kultarahaa.
Pihassa seisahtui hän ja lauloi vapisevalla äänellä:
"Viheriöitä Seppeleitä Ostakaa, Ostakaa Ruusuja ja resedoja!"
Hän ei rohjennut nostaa mustia silmiänsä asuntoon; mutta sittekin näki hän hänet selvästi, ruhtinaan saduissa.
Hän istui siellä, ylhäällä valkoisessa nutussansa kaikkine silkkinauhoineen ja kallisti päänsä punaiseen akuttimeen.
Tytön postia poltti ja hän kiiruhti ulos portista ja pitkin katua, pieni, laiha kätensä suonenvetoisesti puristaen kultarahaa.
Frans Blendenau istui akkunassansa leikitellen hajamielisesti vihriäisellä seppeleellä.