"Minä — minä en voi täällä ylhäällä — — alahalla pihassa."
"Älä itke, enhän minä tahdo pakoittaa sinua. Tässä saat molemmatkin kultarahat, niin voit mennä ales pihaan ja laulaa minulle, mutta hyvin selvästi."
Tyttö katseli häntä kummastuksella, luullen tämän tahtovan tehdä pilkkaa hänestä.
"Kas tässä, ota ne nyt, äläkä hukkaa niitä. Noilla kahdellakymmenellä voit ostaa hameen itsellesi ja toiset kaksikymmentä saa isäsi ryypätä, niin saa hän itsellensä hauskan illan, ehkä tahtoisit sinäkin lasin viiniä. Kas, tässä."
Hän kaatoi lasiin. Sherry-viini kimalsi kuin sulattu kulia tahkotussa kristallimaljassa. Tyttö tyhjensi sen.
Hänen suonissansa alkoi liikkua tulta, ja veri nousi hänen päähänsä.
Nuori mies otti pöydältä leivoksia ja pani ne hänen vasuunsa.
"Kas niin, nyt saat mennä alas laulamaan minulle."
Tyttö ojensi esiin vasunsa.
"Eikö herra ota yhtään kukkasia?"