Heti sen jälkeen nähtiin Edvard Klaaran kanssa istuutuvan rattaille ja ajavan kovaa laukkaa suurta valtamaantietä myöten Mattilaan päin.
X.
Kaksi tai kolme päivää viimeksi kerrotun tapauksen jälkeen tapaamme Klaaran istuvan pehtoorin kanssa eräässä pehtoorin omistaman kartanon ikkunan alla olevassa puistossa. Siellä myöskin oli Klaaran äiti. He näyttivät ulkopuolisesti katsoen onnellisilta; miten lienee sisällisesti ollutkin, se on vaikea arvoitus kohdalleen lausua. Valitusta eikä soimausta kuulunut, oli ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut. Kuukaudet vierivät vierimistään kaikessa sovinnossa, kunnes muutamana päivänä Helmikuussa, pehtoorin ollessa jossakin ulko palstalla työväkensä keralla sattui, että Klaara kirveellä varustettuna syöksi äitinsä asuttamaan huoneesen ja sanaakaan sanomatta iski kirveen äitinsä päähän sillä kamalalla seurauksella, että äiti vaipui veriinsä laattialle, jossa ollessa Klaara toistamiseen antoi kirveestä iskun, jonka tehtyä hän, tapauksesta kotirahvaalle puhumatta, valjastutti hevosen ja meni kruununmiehen luo tunnustamaan rikoksensa ja pyysi, että hän vangittaisiin. Sittemmin tuli asiasta toimitetussa polisitutkinnossa selville, että Klaara oli tullut heikkopäiseksi ja sinä ollessansa tehnyt tuon hirveän tekonsa. Klaara joutui hulluin huoneesen, jossa hän lienee viettänyt loppu-ikänsä. Sellaiset oli naisen kavaluuden seuraukset.