Hän tunsi niin hyvin kaikki, hän oli varmaankin nähnyt kaiken tämän unissansa — kauan, kauan sitten.
Hän ei saanut aikaa pitempiin mietteisiin.
Neitsyt otti häntä hiljaa käsivarresta ja vei hänet ruokasaliin.
Sepä oli varsin kummallista. Nyt luuli hän myöskin tuntevansa tuon punaisenruskean vaimon.
Tämä oli varmaankin joskus ennen ottanut häntä käsivarresta ja tyrkännyt häntä tätä samaa ovea vastaan — kau'an, kau'an sitten.
"Kas niin. Tuolla hän on. Mutta astukaa hiljaa, ett'ette herätä häntä, Ehkä hän nukkuu. Minä palajan lääkärin kanssa niin pian kuin mahdollista."
Näin sanoen avasi hän ruokahuoneen oven ja päästi nuoren tytön sisään.
3.
Tämä pysähtyi ovelle ja katseli ympärillensä milt'ei tuimilla silmäyksillä.
Nyt tiesi hän, missä hän oli.