Tämä seisoi pää nyökällänsä ja kiristeli hampaitansa. Hänen rintansa paisui ankarasti ja hänen laihat, valkoiset kätensä puristivat suonenvedon tapaisesti hameen helmaa, ikäänkuin olisi hänellä ollut halu repiä loistava pukunsa riekaleiksi.
"Tulkaatte istumaan tänne pöydän viereen."
Tyttö lähestyi.
"Mikä teidän nimenne on?"
"Dina."
"Kaunis nimi. Minusta tuntuu kuin olisin minä kuullut sen ennen."
"Minä olenkin ollut täällä kerta ennen."
Hänen otsallensa nousi varjonen.
"Vai niin? Sitä en minä muista, täällä on ollut — niin monta."
Hän huokasi.