Tyttö kohotti päätänsä ja katsoi häneen sysimustilla silmillänsä.
"Siitä on kau'an — viisi vuotta sitte. Siihen aikaan olin minä pieni tyttö, joka kaupittelin vihriäisiä seppeleitä."
Nuorukainen kavahti äkkiä ylös.
"Ah, nyt minä muistan sen. Te lauloitte minulle ja saitte kaksi kultarahaa, joista te tulitte niin iloiseksi. Minä olin itse onnellinen teidän viattoman ilonne vuoksi."
Hän kourasi rintaansa ja veti raskaasti henkeänsä.
"Kuinka se sentään tuntuukin virvoittavalta tulla sellaisella hetkellä, kuin tämä on, muistutetuksi siitä vähästä hyvästä, jonka elämässäni olen tehnyt. Onpa kyllältä pahoja muistoja, jotka tunkevat päälleni."
Hän hymyili onnellisena kuin lapsi.
Tyttö seisoi murheellisena pää nyökällänsä.
"Ja sitte tarjosin minä teille lasillisen viiniä — eikö niin? Minä muistan sen varsin hyvin. Kas, tässä on sherryä. Voimmehan tehdä nyt kuin silloinkin."
Hän otti karahvin vapisevaan käteensä ja kaatoi viiniä kristallilasiin.