"Mutta jos te tulisitte täältä pois johonkin toiseen maahan, missä ei kukaan tuntisi teidän entistä elämäänne ja jossa te voisitte tulla huoletta toimeen, tahtoisitteko sitte ruveta paremmaksi ihmiseksi?"
"Minä en mieluimmin muuta toivokaan."
"Teidän täytyy lähteä Norjaan."
"Norjaan?"
"Niin, teidän täytyy seurata minua sinne."
"Teitäkö?"
"Niin, minun ruumistani. Minä olen kuljeksinut paljon, että olisi suloista päästä lepoon isänmaahani. Tuolla Kristianiassa on hautakumpu, jossa minun vanhempani lepäävät. Siellä on sijaa minullekin. Luvatkaa minulle, että seuraatte minua sinne ja rupeaatte asumaan lähellä kirkkomaata — minä tulen pitämään huolen teistä — ja sitten hoidatte te vähäistä hautaa, etteivät kukkaiset pääse lakastumaan — ja että sinne pannaan seppele."
"Sen tahdon tehdä."
Askeleita kuului portaissa.
Neitsy Madsen tuli lääkärin kanssa.