Heti sen jälkeen kuului yleinen virskuminen.
Nuori herra Helleby oli herännyt ja tuli sisään tanssisaliin.
Hän luuli heidän nauravan sen vuoksi, että hän oli nukkunut ja meni huolimatta naurusta suorastaan Alfhild'in luokse, jonka luutnantti juuri oli vienyt paikallensa istumaan.
"Sallikaa, neiti, minun puhua pari sanaa teidän kanssanne."
"Onko se niin tärkeätä?"
"On, se on sangen tärkeätä," sanoi hän ja tarttui morsiamensa käsivarteen.
Hän johti hänet etehiseen.
"Tule, tehtaamme pieni kävelyretki pitkin puistokäytävää."
"Mitä sinä mietitkään? Tässäkö pakkasessa?"
"Voithan kietoa huivin ympärillesi. Ulkona käveleminen on terveellistä. Me kummatkin tarvitsemme jäähdytystä."