"Kenen luona tuo nuori Wangel täällä juoksee joka ikinen päivä?" kysyi hän.
"Hän ostaa sikaareja," änkytti Engebretsen.
"Sano yhtä hyvin, että hän ostaa koleraleipiä," sanoi matami. "Et kai tahdo luulotella minulle, että joku sievä ihminen saattaa polttaa niitä sikaareja, joita me myymme."
"Kyllä hän ostaa sikaareja."
"Nyt valehtelet, Engebretsen. Tässä on jotain salattua."
"Jotain salattua," mutisi Engebretsen kohoavalla hämmästyksellä ja punastui kuten ritariston aikainen neitsy.
Samassa astui Pietari Wangel puotiin.
Hän hämmästyi vähän nähdessään matamin, mutta tyyntyi heti.
"Yksi sikaari."
"Olkaa niin hyvä. Ettekö tahdo tulta myöskin?" sanoi matami ilkeällä ystävyydellä.