"En, kiitoksia!"
"Mutta totta poltattekin ne sikaarit, jotka ostatte?"
"Luonnollisesti, mutta en uskaltanut teidän läsnäollessanne."
"Älkää millään muotoa oletelko," sanoi matami, pitäen tulitikkua hänen nenänsä alla, niin että hän sai rikin savun kurkkuunsa.
"Kaunis ilma," sanoi hän imien sikaaria.
"Erinomainen," sanoi matami istuen pöydälle ja ruveten juttelemaan säästä, tuulesta ja kaikesta muusta.
Pietari Wangel yski ja poltti ja toivoi matamin sinne, missä pippuri kasvaa, tai johonkin toiseen paikkaan, jossa on kuuma.
Engebretsen pureskeli hirveästi mausneilikoitaan.
Vihdoin nousi matami ja alkoi järjestelemään jotain eräällä hyllyllä.
Pietari käytti tilaisuutta pistääksensä kirjeen Engebretsenin käteen ja sanoi heti sen jälkeen jäähyväiset.