Hän tuli iloiseksi, hyvin iloiseksi ja ystävälliseksi.
Kun hän kuitenkin kaikessa ystävyydessään viskasi tyhjän pullon toisen fröökynän päähän ja tarjosi poliisimiehelle puoli pulloa olutta, niin arveli tämä, että hänen ystävällisyytensä oli kovin suuri.
Poliisit nimittäin eivät koskaan juo puoli pulloa olutta kaikkien nähden, paitsi suurissa kansanjuhlissa ja silloinkin vaan yleisellä kustannuksella.
Omeletin käytös oli siis vastoin poliisisääntöjä ja hän vietiin putkaan. Siellä tutkittiin hänen taskujaan ja löydettiin nimikortteja, joissa kauniilla kirjaimilla seisoi:
Benediktus Blakmeyer. Valtioneuvos.
"Hirveätä," sanoi poliisimies, "että parempi herra ei voi käyttää itseään paremmin, vaan juopi ja meluaa, että joutuu poliisikamariin."
Ja kuitenkin tapahtuu usein, että parempia herroja joutuu poliisin haltuun.
Seuraavana päivänä oli valtioneuvos Blakmeyer ilmoittanut asian poliisille ja Omelettia tutkittiin.
Poliisin päällikkö tunsi heti Atanaslus Nilsen'in.
"Mutta, Herra Jumala," sanoi hän, "Omelettihan sinä olet."