"Hyi, Faerder, nyt teet väärin vaimollesi. Minun mielestäni ovat sekä hän että hänen sisarensa kaksi mitä rakastettavinta naista, mitä koskaan olen tavannut."
"Niin, sinä olet oikeassa. Anna on oiva tyttö. Niin kelvollinen ja niin reipas ja sitä paitsi niin vaatimaton, järkevä ja rakastettava."
"Sinähän käyt lämpimäksi."
Tohtori katsoi ystäväänsä kauhistuneilla silmäyksillä.
Hän tiesi, että Faerderillä nuorena miehenä ollessaan oli ollut hyvin helposti syttyvä sydän ja että hän oli ollut rakastuneena milloin yhteen milloin toiseen ja se olikin ollut syynä siihen, että hän jäi niin kauvan naimattomaksi.
Sen tähden oli se ajatus aivan lähellä, että Faerder oli nyt rakastunut kälyynsä, ja se oli Hardingin mielestä jotensakin luonnollista.
"Kun vertaan häntä Betsyyn", mutisi asianajaja ajatuksissaan.
"Mutta sitä ei sinun pidä tehdä."
"Eihän sitä voi välttää; onhan minulla joka päivä tilaisuutta verrata heitä."
"Miehen täytyy lähteä maalle, ja mitä pikemmin sitä parempi", ajatteli Harding rummuttaen koneellisesti tahtia Triinan lauluun.