"Minusta on ikävää, että läsnäoloni saattaa eripuraisuutta perheesen. Mutta onhan aina niin, että kun mies menee naimisiin, ovat hänen ystävänsä kadottaneet hänet."
"Silloin pitäisi teidän mennä niin pian kuin mahdollista naimisiin, herra Harding", sanoi Dortha. "Se olisi varmaan parhainta sekä teille että — ystävillenne."
"Jos tietäisin olevani ystävälleni tai hänen vaimolleen vaivaksi, vetäytyisin silmänräpäyksessä takaisin. Mutta kosk'ei rouva vielä ole lausunut mielipidettään, odotan minä hänen tuomiotaan. Teidän käskystänne, rouvani, hyppään minä halusta ulos akkunasta."
"Mitä vielä! Niin suuria vaatimuksia ei minulla ole. Minä olen täydellisesti tyytyväinen, jos käytätte — ovea."
Anna katsoi totisesti sisareensa.
Tohtori oli hyvin kalpea.
"Minä tottelen heti teidän käskyänne, rouvani."
Faerder puri hampaitaan yhteen ja oli lumivalkea.
Sanomatta sanaakaan otti hän hattunsa ja seurasi ystäväänsä.
Betsy seisoi ynseänä kuin pahantapainen lapsi ja leikki nojatuolin tupsuilla.