"Hyi, Herman, en todellakaan tunne sinua enää näinä viime aikoina. Sinusta on tullut aivan toinen ihminen."
"Siksi tulee aina kun menee naimisiin."
"Niin, se on minun myönnettävä. Olisi ollut parempi antaa minun hukkua se kerta, kun hyppäsit höyrylaivasta veteen pelastaaksesi minut."
"Kas niin, pitääkö nyt sen tapauksen tulemaan taas esille?"
"Niin, sitä höyrylaivamatkaa en koskaan unhoita. Olihan se tuon kylmän kylvyn jälkeen laineissa, kun me tulimme —"
"— paleltuneiksi, niin."
"Ei, me tulimme kihlatuiksi, me", nyyhki Betsy.
"Herra Jumala, eihän siitä ole mitään syytä itkeä."
"On kyllä minun täytyy itkeä, kun ajattelen, että sillä kertaa uskalsit henkesi pelastaaksesi minut ja nyt viet minut viimein hengeltä kylmyydelläsi. Sinä et enää rakasta minua."
"Kuuleppas rakas ystäväni, minun mielestäni voisivat ne kohtaukset riittää sinulle, joita sinun on illalla näytteleminen, niin ettei sinun tarvitse antaa mitään ylimääräistä näytäntöä, ennenkuin vieraat tulevat. Mutta jos kaikin mokomin tahdot, niin saat tyytyä täti Greettaan yleisönä. Minä vetäydyn takasin."