"En ole vielä saanut mitään suurusta."
"Ja Betsy?"
"Hän lepää laakereillaan, jotka hän valloitti eilen tanssijaisissa."
"Ah, da liegt also der Hund begraben", sanoi Anna mennessään kyökkiin.
Hetki senjälkeen avasi hän ruokasalin oven arvokkaasti.
"Teidän ylhäisyytenne, pöytä on katettu."
Pöytä oli sievästi katettu ja Anna kaasi kahvia kuppeihin hymyillen, heittäessään silloin tällöin päätään taakseppäin, kun vallattomat keltaiset kiharat putosivat liian kauvas otsalle. Asianajaja tuli vähitellen oivalliselle tuulelle ja suurus syötiin nauraen ja pilapuheita laskien. Betsy astui sisään. Hän näytti kalpealta ja väsyneeltä, ja oli käärinyt suuren schaalin ympärilleen.
"Oh hoh, kuinka olette iloisia", sanoi hän. "Äänenne kuuluu talon toiseen päähän asti."
"Me olemme ehkä häirinneet rouvaa hänen aamu-unessaan", sanoi Faerder vähän loukattuna. Betsy katseli häntä totisena.
"Ei", sanoi hän kylmästi, "näyttää siltä, kuin minä olisin se, joka häiritsen. Minä vetäydyn takaisin."