"Ylen paljon," jupisi Lorenz huoaten.
"Tahdotteko sellaisen ottaa kirjoittaaksenne?"
"Kyllä — minä — tahdon koettaa".
"Entäs palkkio? Mitä ajattelette vaatia?"
"Sen johtaja saapi itse määrätä".
"Mitä arvelette neljästäsadasta kruunusta?"
Neljäsataa kruunua, sepä oli jo koko sievä rikkaus!
"Kyllä, kiitoksia; kyllä minä siihen tyydyn".
"Mutta sen täytyy kahdeksan päivän kuluessa valmistua".
"Kyllä valmistuu", sanoi Lorenz reippaasti. Hänet oli vallannut semmoinen erinomainen halu työtä tehdä, äidilleen iloa tuottaa — viimeistä iloa.