"Neitsy Mikkelsen, teidän täytyy tulla ylös Vindahlin luokse. Hän on niin kovin onneton".
"Mitä on tapahtunut?"
"Hän on saanut kirjeen Ingeborgilta. Ingeborg on kihloissa".
Neitsy meni yksinänsä sinne.
Kotiopettaja istui siellä synkkänä ja murheellisena.
Ingeborg oli kirjoittanut, iloisena ja onnellisena, juuri kuin se olisi ollut luonnollisin asia maailmassa, menneensä kihloihin ja olevansa siitä varma, että Vindahlia ilahduttaisi kuulla hänen olevan kaupoissa kauniin ja kunnollisen nuoren miehen kanssa.
Häntäkö ilahduttaisi! No niin, ei hän tosin koskaan millään tavalla ollut häntä omakseen saavansa ajatellutkaan. Asuihan Ingeborg kaukana ylhäällä Bergenin lähellä ja hän täällä alhaalla Smaalenenissä, eikä hänellä ollut mitään onnellista tulevaisuuttakaan hänelle tarjottavana; mutta raskasta sentään oli tietää, että hän toisen omana oli.
"Oletteko kuullut sitä, neitsy Mikkelsen?"
"Olen, Lorenz siitä minulle kertoili. Herra Vindahl raukka!"
"Hän oli niin kaunis ja niin hyvä".