"Hyvästi, ja kiitoksia hyvästä kumppanuudesta!"
Lorenz riensi kiireesti ulos ja sitten rappuja alas.
Rouva Stein sulki oven hänen jälkeensä. Sitten hän meni pianon ääreen ja jäi siihen ajatuksiinsa vaipuneena istumaan; kädet lepäsivät soittimilla, mutta ei siltä soittoa kuulunut.
Falk meni kenraalittaren luokse.
Hänellä oli komea, vanhanaikuisilla huonekaluilla sisustettu asumus, jonka seinillä perheen muotokuvat riippuivat.
Nyt olikin juuri vierailuaika. Kamarijunkkari Eisenfeldt istui vierassalissa naisten seurassa.
Kenraalitar oli mustaan silkkiin, pukeutunut, Ellen tummaan kotipukuun.
Kun Falk astui huoneesen, meni Ellen häntä vastaan; kamarijunkkari nousi myös ja puristi kumartuen hänen kättänsä.
"Suvaitkaa onnitellani! Se uutinen oli todellakin hämmästyttävä".
"Kihlakortit jaettiin vasta tänään".