"Vait, Anatole! Angélique puhui oikein. Ei meillä ole mitään teille puhuttavaa, mr. Falk. Hyvästi, monsieur; olette huonosti meidän vierasvaraisuutemme palkinnut. Anatole, etsipäs viinuri!"
Falk seisoi siinä eikä voinut suustaan saada sanaakaan. Hänen kurkkunsa kutistui kokoon, ja hän teki ainoastaan jäykän kumarruksen, kun he ravintolahuoneesen astuivat.
Sitten hän joi lasin jääkylmää vettä ja meni.
Mitään syytä tietämättä johti hän askeleitaan Eläintarhaan ja kulki kauvaksi metsään, jossa hän istahti yksinäiselle penkille, ja ajatukset kiersivät hurjassa sekasotkussa ympäri hänen päätänsä.
Hän oli näiden monien silkkilaahusten keskellä liian paljon elämöinyt; hänen jalkansa olivat niihin takertunut, ja se on vaarallista.
Niihin kompastuu niin pian ja — lankee.
XXIV.
Jäähyväiset.
Jo oli ilta ehtinyt, kun hän Klampenborgin ravintolaan palasi.
Ovenvartijalta hän kuuli ranskalaisen perheen jo takaisin Kyöpenhaminaan lähteneen.