"Kyllä, kiitoksia, se on todellakin sangen tervetullutta".
"Hyvästi siksi aikaa!".
"Hyvästi, ja tervetuloa takaisin!" sanoi rouva.
"Saatte oikein hauskan huoneen —".
"Ja hyvää, voimakasta jokapäiväistä ruokaa sekä perheen seuraakin", jätkytteli Finne, meni samassa ja täytti olutlasinsa, jolla aikaa pikku Isabella myös Lorenzin lasista jäännöksen tyhjensi.
Gusta saattoi häntä etehiseen. Falk riensi kiireesti rappuja alas.
Hän päätti ensin hautausmaalle mennä.
Hän hengitti ikään kuin huokeammin sen porttien sisäpuolelle päästyänsä. Siellä oli kaikki niin hiljaista ja kaunista. Hän meni lehtokujaa ylöspäin ja antoi silmäyksiensä liidellä pitkin haudoilta haudoille, jotka kaikki järjestään olivat hyvin laiteltuja kukkakumpuja, rakkailla käsillä hoidettuja.
Vaikka jo olikin myöhäinen vuodenaika, loisteli täällä sentään kaikkialla runsas kukkalaiho, ja metsän viiniköynnöksen lehdet komeilivat pengermäin laiteilla veripunaisessa väriloistossaan.
Nyt piti hänen jo pian haudalle joutua; mutta: missä se nyt olikaan? Oikein, tuolla; mutta sepä nyt oli vallan toisellaiseksi laiteltu.