Lorenzia suututti Finnen kiekaileminen.
Samppanja oli kiivennyt hänen päähänsä ja antanut rohkeutta. Hänen täytyi ja hän tahtoi puhutella Gusta Londemannia tänä iltana.
Onneksi pastori alkoi pitkänlaisen puheen Lorenzin opettajille, niille miehille, jotka niin taitavasti olivat johtaneet hänen ensimmäisiä askeleitaan tässä maailmassa, ja kun Finne, lasia etsien, varpaillaan hiipi pöydän äärestä toiseen, luikahti Lorenz neiden luokse.
"Minun täytyy hetkinen puhutella teitä", kuiskasi hän.
"Minuako?"
"Niin, minulla on oikein tärkeätä puhumista. Tulkaa kanssani sireenimajaan. Minun täytyy puhua teille".
"Se on mahdotonta Finnen tähden".
"Pyytäkää häntä puistoon ja vartoamaan teitä siellä, niin peijaamme häntä".
"Veitikka!" sanoi Gusta keimeästi. "Minä koitan".
Kun malja oli juotu, hiipi Lorenz puutarhaan ja istahti tykyttävin sydämin sireenimajaan.