— Ei, hän otti päällystakkinsa ja jätti kemut hetkinen sitte, sanoi Olsen.
— Hyvästiä sanomatta? Mutta mitä kaikki tämä merkinnee? mutisi Fanni.
Keskustelun keskeytti muuan kavaljeeri, jolle Fanni oli luvannut ensimmäisen tanssinsa iltasen jälkeen. Fanni tarttui hänen käsivarteensa ja meni saliin.
V.
Kuin salaman lyömänä venyi tukkukauppias nojaluolissaan. Stella istui piaanon takana ja itki. Tanssisalista kajausi viehkeää tanssimusiikkia, naurua ja jalkain kevyitä sihahduksia.
— Erinomaisen loistavat ja virkistävät kemut nämä tukkukauppias Breinen toimeen panemat, huoahti hän. Tuolla sisässä kumuaa iloinen tanssi ja täällä istuu kauppias itse surullisena onnensa raunioilla.
Kauppias antoi kasvonsa sujuta käsiin:
— Löytyneekö onnettomampaa ihmistä kuin minä? äännähti hän puolikuuluvasti.
Pehmeä käsi sujahti hänen olkapäälleen ja Stella seisoi hänen vieressään:
— Täälläkin muuan semmoinen, sanoi hän.