Oi mulle selitä — sä tiedät sen —
Mi synkkyys täyttävi mun sydämen'.
Oi sano kaikki nyt, nyt juuri sa
Suo mulle huoneessasi valoa,
Oi hellä äiti murhe.
Sa oothan kuningatar elämän
Ja lohtu sydän raukan särkyvän?
Kai luona kehtoni sä seisoit jo,
Ja lauloit, mik' ois mulle kohtalo,
Oi hellä äiti murhe?
Maan rauhattuus jo raukee lepohon,
Sen hurjat äänet valjenneet jo on;
Mut kun mä silmät nostan, havaitsen
Sun kasvoillasi kiillon taivaisen,
Oi hellä äiti murhe.
Oi, silmissäni pilvet hajoaa,
Ja valon maihin katse vajoaa!
Ikuinen toivo tunkee rintahain
Salaman lailla, loistain, lohduttain,
Oi hellä äiti murhe!
On katse hellä, loisto kirkas sun,
Sä siivin lumivalkein kannat mun;
Siis ylös! mukanas mua, armas, vie,
Käy valon, kultavalon maille tie,
Oi hellä äiti murhe!
4. Hyvää yötä.
Oi pyhä seutuni mun, miss' säde auringon
Seulovi loistettaan lehdistä koiviston
Äitini talohon;
Hyv' yötä!
Noussut on taivaaseen rukous armaiden,
Puolesta minunkin; loistossa tähtien
Nukkuu he jokainen;
Hyv' yötä!
Taivas on huntunsa pois heittänyt kasvoiltaan
Katsovi, enkeli kuin kumpua vanhurskaan,
Ääret taivaan ja maan,
Hyv' yötä!
Illan rauha se näin tuskani karkoittaa;
Siedä ne tähtien ei katsetta rauhaisaa.
Aamukin kerran saa!
Hyv' yötä!