Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
HALLATUNTURIN LAPSET
Kirj.
Laura Fitinghoff
Suomensi
Dagmar Klemetti
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1911.
KATOVUOSI JA PETTULEIPÄ.
Norrlannissa oli katovuosi. "Katovuosi" merkitsee, että leipä alkaa loppua sieltä, missä lapsijoukko on suuri, ja maatilkku, josta elää pitää, pieni. Maatilkun pienuus ei vaikuta paljon, kun kesä on varhainen, ja ohra, josta sielläpäin leivotaan valkoista, kaunista leipää, kypsyy jo heinäkuussa, niin että voi lähteä sitä myllyyn jauhattamaan.
Ei se maatilkun pienuus haittaa silloinkaan, kun kesä on pitkä ja tarpeeksi kuiva, niin että peruna kasvaa vankasti maassa ja syksyllä, syyskuussa, saa kaivaa kaksi-, jopa kolmekymmentä isoa, koreaa perunaa siitä reijästä, mihin kesäkuussa pantiin yksi ainoa, tosin "monisilmäinen", sillä jokainen peräti pienikin perunan silmä eli pyöreä kolo sen kyljessä, työntää ituja, kun se on pantu lämpöiseen, kuivaan hiekkamaahan. Niin, kun Norrlannissa sattuu hyvä vuosi, kun sataa paljon juhannuksen edellä ja öisin on lämmin sekä runsaasti kastetta, puhkee koivu tuoksuvan hienoksi ja vihannaksi, vaikka se pari päivää sitte värjötteli alastomin, ruskeina kiiltävin oksin. Mesimarjakukat, tummanpunertavat kuin pienoiset ruusulapset, nousevat ojien partaille. Sellaisilla ilmoilla ne kehittyvät pian ihaniksi, meheviksi mesimarjoiksi. Harmaat kivipaadet verhoutuvat valkeihin ja sinipunertaviin lehtomaitikkoihin, jotka ovat piilosilla helakkojen kissankäpälien kanssa. Lapset sitovat niistä seppeleitä, rakentelevat leikkitupia hietakuoppiin, missä pitkät, korkeat horsmat seisovat tiheissä riveissä ruusunpunaisina ja uljasryhtisinä, ja minne kukkivat orjanruusut kurkistelevat heitä viettävän maakerroksen reunalta. Iloa ja naurua ja hälinää kuuluu, jos minne kääntyy. Saadaan syödä valkeita, makeita nauriita, ja pellolla kasvaa herneitä täysinäisine palkoineen. Myöskin pikkutupasissa ja mataloissa majoissa on kyllin leipää, voita, juustoa sekä muuta hyvää ja erinomaista.