Hän tunsi sillä perinpohjin ärsyttäneensä lumihiutalepilven, joka oli väijynyt lasten tiellä. Sillä yhdessä vilahduksessa ennätti terävästi pieksevä tuisku kietoa heidät ryöppyynsä. Se tunkeutui äkäisesti vinkuen huivien ja saalinriekaleitten sisään. Se heittäytyi tukkuina tien yli, joka muuttui pian epätasaiseksi, kulkien kuin aallonharjoissa. Elleivät pikkukuuset olisi seisoneet tietä viitoittamassa, olisivat lapset äkkiä eksyneet äärettömän aukealla, nyt umpeen pyryttyneellä jokilakeudella.
Oli raskasta vetää kelkkaa kasaantuneen lumen halki. Antti huusi Matleenalle, että hän sai nyt kiivetä pois anturoilta. Matleena totteli ja tuli kohta kahlaten sisarusten luo, jotka vuohi keskellänsä muodostivat tiheän ryhmän. Miten kelkka siinä samassa keventyikään! "Kovinpa olit raskas. Nyt se on köykäinen kuin tyhjää", sanoi Anna-Liisa nykäisten itselleen nuoran. Hän oli tullut vallan kuin toiselle mielelle saatuaan parempaa jalkoihinsa ja päästyään karvastelevasta kengänhieromasta.
"Minun mielestäni ei tässä lumessa oikein kykene pääsemään eteenpäin", jupisi Mauno, joka oli juuri keskellä kinosta.
"Mutta minä kuljen kinosten pohjia, minä", läähätti Pekka-Erkki, "siinä kyllä joutuu kulkemaan vähän edestakaisin, mutta minä en totisesti jaksa alinomaa kahlata läpi."
"Luuletko olevan vielä pitkältä kylään?" kysyi Matleena kuiskaten, pujottaen lujasti kätensä Antin toiseen käteen.
"En", vastasi Antti, joka yritti pitää silmiään auki ja nähdä rajusti tanssivien, piiskaavien lumihiutaleitten läpi.
"Meidän täytyy pysähtyä ja tukkia ensin lujemmin peitteet pikkutyttöjen ympärille, että saavat lämpöisempää, sitte kuljemme nopeammasti."
Antti kääntyi kelkkaa kohden. Hänen mielestään se lumen hohteessa näytti niin merkillisen tyhjältä. Parilla askeleella hän oli sen vieressä. Hän päästi huudon, käheän, kummallisen. Sisarukset eivät varmaan koskaan olleet kuulleet Antin niin huutavan, hänen, joka aina pysyttäytyi hiljaisena ja totisena.
"Mikä kumma sinua vaivaa, poika?" huudahti Anna-Liisa.
"Martta-Eeva —! Tottahan näette — Sanna-Kaisa, kuuletko sinä!"