Hän sai morsiamelta kiiltävän kakstoistaäyrisen, kun tämä kauniisti katsoen taas jätti hänet ovelle.
Pitihän sitte Matleenan, pikkutytönkin, tanssia sulhasen kera.
Hän heitti vanhan saalin yltään. Hiukset valahtivat olkapäille välkkyvinä kiharoina, mikä teki hänet kauniiksi huolimatta kömpelöistä vaatteista. Hänen poskensa punottivat, kun hän niin ujosteli ja oli ylpeä samalla. Mutta tahdin hän piti ja tanssia hän osasi, niin että niiden, jotka katselivat, täytyi nauraa, niin hupaista oli nähdä, miten varmasti pienet lapikasjalat kulkivat. Myöskin hän sai kakstoistaäyrisen, ja yhden "pikkupojallekin", joka oli ollut heidän joukossaan. He saivat viemisiä nyytteihin ja useamman kuin yhden hyvän pyörylän ja kakun. Heillä oli niin hauskaa, että he loistivat ilosta siinä seisoessaan. Ihmisethän olivat niin hyviä heille.
Häissä-olevat lapset hiipivät vähitellen heidän luokseen tahtoen tehdä tuttavuutta. Äkkiä kääntyi Matleena Anttiin päin.
"Poika, minä kuulen Helokin äänen."
"Oletko hullu? Ei se voi tänne asti kuulua ja tällaisessa metelissä." Antti katseli ympärilleen aivan ymmällään. Hän oli unohtanut hetkeksi tavallisen elämän, edesvastuun ja huolenpidon niistä, jotka olivat hänestä riippuvaisia.
Hän katsoi pelästyneenä soittajien nurkkaan. Katse etsi vaistomaisesti Niiloa ja kahta muuta poikaa, joiden, se johtui nyt vasta hänen mieleensä, pahansuovat, häijyt kasvot hän oli vast'ikään nähnyt tanssiessaan morsiamen kanssa. Hän kumartui sanaakaan lausumatta nostaakseen Maunoa.
"Nyt tanssimme morsiamelta kruunun", sanoi pieni tyttö, joka oli hyvin morsiamen näköinen. Hän ojensi kauniisti hymyillen kätensä Antille. "Kiiruhda! Juomme kahvia ja sitte kastamme", intoili pikku Anna, joka oli seisonut Antin vieressä ja katsonut häneen pitkän aikaa.
Antti katsahti hänen kauniisiin silmiinsä, jotka ikäänkuin vetivät häntä puoleensa. Mutta sitte hän työnsi takaisin hänen kätensä.
"Tyttö, minun pitää lähteä. Matleena kuulee vuohen äänen, eikä se ikipäivinä merkitse hyvää. Hän kuulee, vaikka hän ei voi kuulla." Näillä, pikku Annalle sangen käsittämättömillä sanoilla, lähti Antti sisaruksineen tiehensä.