"Se on Apparas (= salassa synnytetty ja murhattu lapsi), joka lepäjää tunturilla ja huutaa äitiänsä," vastas lappalainen. "Kysykäätte vaan! Apparas kyllä vastaa teille ja sanoo, kuka hänen äitinsä on"[12]
"Ajammeko eteenpäin?" kysyi André.
"Kyllä," vastas tienneuvoja, "minä ja minun poroni tiedämme tien."
"Onko tuo joku gaupe (susi), jok' ulvoo?" virkkoi Olga.
"Se on Apparas, joka valittaa," lausui lappalainen.
Karavaani eli matkue läksi taas liikkeelle ja mentiin entistä vauhtia, vaikka sumu oli niin sakea ja niin läpäisemätön, ett'ei kukaan matkueessa voinut omaa poroansa edessään eroittaa.
"Eihän tuoll' ole ketään!" virkkoi Olga pelollisena. "Taivahan nimessä, sanos minulle, mikä tuo on?
"Se on Apparas, joka nauraa," vastas lappalainen.
Ja kun Olga neljännen kerran hermokiihkoisessa levottomuudessaan kysyi:
"Mik' on tuo ääni tuoll' etäällä sumussa?" antoi lappalainen muuttumattoman vastauksen, min ennenkin: