André taivutti muutamia kuuraisia oksia sivulle ja kuunteli.
Silloin kuuli hän yöss' äänen, jok' oli veren hyytää hänen suonissaan.
Eikä tämä mitään muut' ollut kuin kerrottu huuto: "Excelsior!"
Oi laupeas Jumala! Tuo oli murhaparku.
Hän kiirehti matkaansa. Nimismiehen rouva lapsinensa pakeni sisään ja sulkeutui huoneesen, mies kiskottiin ulos.
Tili, tili, runoilija! Etkö sinä te'e tiliä tästä?
Linkkuveitsi nostettiin nimismiehen pään päälle.
André survaisi sauvan pois lumehen, syöksyi esille ja heittihe hänen päällensä. Hän nosti kätensä.
"Pidättäkää!" huudahti hän. "Hänen verensä tulkoon teidän ja teidän lastenne päälle!"
Mutta runoilija oli tullut heikoksi ja voimattomaksi sitä helvetin kummitusta vastustamaan, jota hän juur itse oli esihin kehoittanut.