Sinne ei ollut saapunut ainoatakaan tyttöä ja ainoastaan kymmenen miestä. Saksalaiset tappelivat niistä ja miehet kohottivat hintoja. He vaativat neljäsataa, jopa neljäsataaviisikymmentä markkaa palkkaa.
"Voihan tuo olla, tavara on kallistunut!" sanoivat he nauraen.
"Täällähän kiistellään meistä!"
"He ovat vähällä joutua toistensa tukkaan ja repiä käsivarret sijoiltaan!"
Samaan aikaan maaneuvokset boikottasivat kaikkia tanskalaisia krouveja.
Mutta tuskinpa he olivat edeltäpäin osanneet odottaa sitä arvokasta vastausta, jonka väestö heille antoi:
"Kesän kuluessa tulee rakennettavaksi kuusi uutta kokoushuonetta eri pitäjissä!"
Se tapahtuikin. Ja suurvaltaa kohtasi toinen tappio toisensa jälkeen pienen, urhoollisen joukon puolelta, joka oli saanut maailmanhistorialliseksi tehtäväkseen varjella kansojen itsemääräysoikeutta.
v. Köllerin pakkopolitikka epäonnistui. Poliisien uhkaukset koettaessaan saada ihmisiä luopumaan kansallisista yhdistyksistä vaikuttivat vain sen, että jäsenluku kohosi ja että rahalahjoja tulvaili yhdistyksien kassoihin.
Eteläjyllannin sanomalehtien toimittajat olivat vankeudessa tai olivat joutua vankeuteen, mutta mitäpä se auttoi, kun tilaajamäärä kohosi?
Kirkko oli kuitenkin se paikka missä kauimmin siedettiin tuota vainottua tanskan kieltä. Vieläkin pidetään tanskalaista jumalanpalvelusta noin sadassa eri pitäjässä.