Karen tunsi, että siitä päivästä alkain, jolloin Kai joutui kouluun, ei hänellä ollut rauhaa ainoatakaan tuntia, sillä Winberg oli tullut hänen ja pojan haltiaksi.
Winbergin oli tähän asti täytynyt pysytellä hiukan peremmällä. Hän ei ollut voinut tunkeutua äidin ja lapsen salakammioon, mutta nyt kun Kain oli pakko käydä koulua, niin Winberg tunsi pelkurin iloa antaessaan Karenin tuntea voimaansa.
Kuinka aamupäivä oli pitkä! Karen sai tuskin sen kulumaan. Ei mikään, mihin hän ryhtyi, tahtonut sujua.
Vihdoin tuli Kai takaisin ja jo kaukaa hän heilutti hattuansa.
Karen juoksi häntä vastaan.
"No, mitenkä kävi, Kai?" kysyi Karen, kun he olivat tulleet sisään.
"No, kävihän se!" sanoi Kai toimessaan. "Opettaja komensi: 'Ein!'"
[Yksi!]
"Mitä te sitten teitte?"
"Me nousimme kaikki pystyyn. Opettaja komensi: 'Zwei!'" [Kaksi!]
"Ja mitä te sitten teitte?"